Puolimatkan krouvi
 
Nyt kun runkosarjaa on pelattu jo hieman yli puolet ja Alpokin on saanut vetäistyä viimeiset joulupororöyhyt ulos, on aika laittaa hieman asioita pakettiin. Monen, myös Alpon yllätykseksi Toppahousut ei roiku tällä hetkellä ainakaan teknisesti aivan sarjan terävimmässä kärjessä. Joukkueet ovat pelanneet eri määrät otteluja ja sen takia Toppahousujen toinen sija sarjassa on osittain silmän lumetta. Niin, mitenkä tässä näin on käynyt? Toppahousujen harjoituskausi oli erittäinkin paljon lupauksia antava. Harjoitusotteluissa kaatui joukkue jos toinenkin, mutta sarjapelit ovat olleet joukkueelle kuin tervan juontia. Väittäisinkin, että Toppahousut ei ole noussut omalle tasolleen vielä kertaakaan tämän kauden sarjapeleissä. Niin, onhan se kova väite. Illuusiot helposta sarjasta ovat särkyneet, nyt on keskityttävä pelaamaan.

Viimeisessä ottelussaan Toppahousut näytti, että kyllä joukkueesta sisua löytyy tarvittaessa, kun se nousi PoMa:a vastaan alakynnestä aina voittoon asti. Toivottavasti tämä oli jonkinlainen henkinen vedenjakaja, joka avaa pelillisen takalukon. Aika näyttää, kautta on kuitenkin paljon jäljellä. Mutta tarkastellaanpa asioita hieman pelipaikoittain.

Maalivahtipeli - Pitää pystyssä
Risto on ollut mies paikallaan, tätä ei varmaan kukaan kiistä. Onhan Ristolta lipsahtanut muutama helppokin, mutta näihin maaleihin Toppahousut ei ole missään tapauksessa kaatunut. Vaikeissa tilantessa Risto on pystynyt esittämään maagisia koppeja, jotka ovat pitäneet joukkuetta pystyssä. Vaarallisin tilanne on kuitenkin ollut se, kun Riston polvi vääntyi ottelun tuoksinnassa. Tässä vaiheessa  VIP-aition pukumiehet alkoivat jo miettiä mistä Ristolle saadaan mahdollinen stuntti. Onneksi tähän ei kuitenkaan tarvinut lähteä.

Puolustuspeli - maaleja molempiin päihin
Toppahousujen puolustuspelaamisesta puhuttiin kauden alussa ehkä enemmän kuin mistään. Jotkut tahot olivat valmiita arvioimaan nimenomaan puolustuslinjan joukkueen suurimmaksi heikkoudeksi. Tulihan lähes koko konkkaronkka Wäne Oravaa lukuun-ottamatta täysin kaukispiirien ulkopuolelta nojaten löyhästi vanhoihin meriitteihin. Epäselvyyttä oli ainoastaan vuosikymmenestä.

Tani - Kilponen pari on todellakin ollut sananmukaisesti vaarallinen kentän molemmissa päissä. Palloa on kaivettu parin ollessa kentällä molempien joukkueiden maaleista. Ehkä juuri tämän parin hyökkäysinto on tullut joukkueelle yllätyksenä. Iso kokoisen pakkiparin ennakoitiin pelaavan vahvasti puolustavassa roolissa "stay at home" tyyppisesti, mutta tilanne on ollut päinvastainen. Enää puuttuu se kaikista legendaarisin tilanne, jolloin puolustajapari törmää vastustajan maalin takana.

Timonen - Orava on pitänyt kiitettävästi huolta erityisesti omasta päästä. Oravan osaaminen aktiivisessa karvauspelissä ja pelin rikkomisessa on omaa luokkaa. Mikko Timonen luottaa suurimman nopeuden puuttuessa sijoittumiseensa jäällä sekä fyysiseen olemukseensa erityisesti oman maalin edustalla. Tämä pelitapa vie tehoja ainakin pelaajilta itseltään, mutta varjeltuuhan oma maali kuitenkin. Wäne Oravalta voisi ehkä toivoa hieman aktiivisempaa pallollista roolia, koska mies omaa hyvän liikkeen ja legendaariset harhautukset niin oman kuin vastustajankin maalin edessä.

Puolustajaparit ovat pelanneet tässä kokoonpanossa lähestulkoon koko ajan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tiedä sitten toisiko pakkiparien muuttaminen hieman parempaa tasapainoa pakkien pelaamiseen? Tämä heitettäköön GM:lle mietittäväksi.

Hyökkäyspeli - ketjulottoa ilman jokeria
Toppahousujen hyökkäyskalustoon saatiin kesän aikana hankittua varsin kokenutta ja taitavaa kalustoa. Joukkue on kuitenkin kärsinyt koko kauden ajan siitä, että pelaava kokoonpano on muuttunut jatkuvasti ja näin ollen ketjujen välille ei ole päässyt syntymään toivottua harmoniaa. Hyökkääjien keskinäinen rooli on jatkuvasti epäselvä ja tämä vaikeuttaakin selkeästi hyökkäyspään pelinrakentelua.

Silmiinpistävintä Toppahousujen hyökkäyspelissä on sen ajautuminen kaukalon kulmiin. Pallo halutaan välttämättä viedä juuri tuonne ja sieltä haetaan epätoivoisesti vapaita miehiä neppaamaan pallo sisään. Totuushan on se, että suurin osa Toppisten maaleista on tehty laukomalla hyvästä sektorista eikä takatolpalta unelmasyötön seurauksena. Alpo toivookin erityisesti hyökkääjiltä enemmän laukauksia. Laatu tulee perässä. Vastustajan maalivahdeista on tehty liian usein kentän paras pelaaja. Ylä- ja alamummoista löytyy näissä peleissä aina tilaa. Hyökkääjistöstä löytyy useita hyvin laukovia miehiä, joten asetta on syytä käyttää. Tulta munille!

Syksyn onnistujia ovat olleet ainakin Teemu Suopajärvi - Antti Niemelä kaksikko, joka pystyy tarvittaessa varsin tehokkaaseen työskentelyyn vastustajan puolustusalueella ja ratkaisemaan omalla osaamisellaan  pelejä joukkueen eduksi. Jonkin verran tätäkin kaksikkoa on vaivannut märkä ruuti, mutta tulostakin on syntynyt. Gustafssonin veljekset rakentavat peliä erinomaisesti ja tekevät itsestään aktiivisen hyvällä liikkuvuudella, mutta pojilla on tapan ainakin välillä sotkeua omaan näppäryyteen. Alpo toivookin Ossilta ja Anssilta suoraviivaisuutta peliin, turha kainous ja vastuunsiirto ratkaisupaikoissa pois ja tulos näkyy varmasti taululla.

Telaketjuosastolla Antti Siikaranta tekee näkymätöntä, mutta arvokasta työtä. Miestä on asetettu välillä puolustajankin paikalle, koska häneltä on löytynyt hyviä apuja hyökkäysten nopeisiin käynnistämisiin. Wane Ubani jaksaa painaa päädystä toiseen ottelusta otteluun. Maalit ovat kuitenkin karttaneet miestä ja ehkä juuri Wane on se, joka kärsii eniten lämysäännöstä. Miehen laukaus on varsin irtonainen ja tarkka. Nyt tuota kadonnutta tarkkuutta tarvitaan ranteisiin, jotka eivät tunnetusti ole tehty betonista. Tatu on tehnyt syksyn aikana muutaman tärkeän maalin, mutta hakee edelleen parasta vauhtiaan. Janne Ahvenainen on vielä selvästi keskenkuntoinen polvivaivojen jälkeen ja kovuutta ja aktiivisuutta tilanteissa tarvitaan roppakaupalla lisää. Apollon Reberbahnin tulemista Alpo odottelee edelleen. Ensin toki peleihin ja sen jälkeen vasta tuloksia. Loppukaudesta miestä tarvitaan ratkaisemaan tiukkoja vääntöjä. Apollon pelikunto on kuitenkin Alpollekin arvoitus.

Kaksijakoinen loppuosuus
Toppahousujen sarjaohjelma näyttää varsin kaksijakoiselta. Viimeisissä otteluissa joukkue kohtaa häntäpään joukkueista SkaHa:n, YO:n ja Ekopan sekä kesikastin Zoomin. Todellisia osaamisen mittareita ovat kuitenkin hurjia maalimääriä takova Batman-Team sekä runkosarjan päätöskierroksen huipentava Dicken. Jatko onkin näin ollen varsin haastava. Etenkin kahta viimeiseksi mainittua vastaan Toppahousujen on nostettava omaa osaamistaan ja otettava kentällä johtavan joukkueen rooli. Vain tällä joukkue voi odottaa itselleen täytä pistepottia näistä peleistä. Toinen tärkeä seikka on kokoonpanojen selkiytyminen. Mihinkään näistä peleistä ei ole enää varaa lähteä pelaamaan yhdellä tai kahdella vaihtomiehellä. Kaikkihan sen tietävät, Toppahousut ei varmasti ole tämän sarjan kovakuntoisin joukkue. Miksi siis vajota keskinkertaisuuteen?

Krouvista krouviin
Puolimatkan krouvi runkosarjan osalta on siis taitettu. Matkaa on kuitenkin runsasti vielä kulkematta. On kait sanomattakin selvää, että Toppahousujen tavoitteena on pelata keväällä mitaleista, eikä edes niistä himmeimmistä. Seuraavaan otteluun SkaHa:a vastaan on runsaasti aikaa, joten tässä ajassa kerkeää tapahtua vielä vaikka mitä. Niin, vaikka mitä. Joukkue on Alpon saamien tietojen mukaan aikeissa järjestää Mid-Season Training Campin ulkojäillä, joten GM tavoitteena on lienee karaista miehet lapin tyyliin pakkasessa? Niin no tällä hetkellä ulkona helpointa on sulattaa sokeria vesisateessa, mutta se on sitten toinen juttu.

Alpo jatkaa tästä yksinäistä kulkuaan kaukalopallon kabineteissa, mutta ennen uuteen krouviin siirtymistä Alpo haluaa kuitenkin toivottaa kaikille Hyvää uutta vuotta! Jätkät hei, pallo liikkeelle!