Harjoituskauden näkymiä?

Harjoituskauden otteet ovat olleet lupauksia herättäviä. Erityisesti puolustus toimii kuin unelma. Ylikärppä on osoittanut vaativansa ykköstorjujan paikkaa itselleen aiheellisesti. Mainittakoon tähän, että myös Alpo on pitänyt ”kaiken varalta” mukanaan vanhoja maalivahdin varusteita. Riston kädet ovat nopeat ja hän lukee peliä erinomaisesti. Pitkät avaukset vaativat vielä hieman hiomista, mutta epätarkkuus saattaa johtua laiskoista hyökkääjistä. Puolustajaparit ovat myös löytäneet toisensa hyvin. Timonen ja Orava edustavat enemmän perinteistä "stay-at-home" ja "rushing d-man" jaottelua. Molemmat ovat ”aikataulussa” kunnonajoituksen suhteen. Timonen tuo peliin rauhallisuutta ja tekee läsnäolonsa tiedettäväksi omalla maalinedustalla. Orava puolestaan pelaa suurella sykkeellä kuljettaen palloa mielellään oman siniviivan yli, jopa pidemmälle. Loistavan tasapainonsa takia Orava pystyy haastamaan vastustajan kookkaimmatkin hyökkääjät. Toinen pakkipari, Kilponen-Tani, pelaa uhrautuvaa kahdensuunnan peliä. Tämä pakkipari lukee pallollisenakin peliä erinomaisesti. Kilponen on kaksikosta hyökkäävämpi ja tuo palloa mielellään syvälle vastustajan päähän. Luistelu on viime talvea ketterämpää. Lisäksi hän on kesäharjoittelussa hionut laukauksensa murhaavuutta ja etenkin tarkkuutta. Tani on tyypillinen peliä tekevä "point-dman". Erinomainen luistelu yhdistettynä laukaisuvoimaan (ja etenkin tarkkuuteen) on nostamassa häntä puolustuksen johtohahmoksi. Harjoitusottelut ovat osoittaneet, että tämä puolustuspari on vaarallisempi hyökkäyspäässä, joskin myös omassa päässä on kolissut enemmän. Hyökkääjien puolustusinnottomuudesta johtuen pakkipari on altis nopeille vastahyökkäyksille. Yhteispeli kuitenkin sujuu peli peliltä paremmin.

Hyökkäys on ollut ongelmallinen alkukauden harjoitusotteluissa. Systeemi puuttuu, tai jos sellainen on, sitä ei noudateta. Vaikuttaa siltä, että kuntopohja ei riitä liikkuvampaan peliin. Toivottavasti otteluita seurannut Alpo on tässä väärässä. Varauksettomasti voidaan nostaa esiin Antti Siikaranta sekä Tatu Suopajärvi. Siikaranta on tuonut hyökkäyspäähän sähäkkyyttä ja nopeita rytminvaihdoksia. Vanhempi Suopajärvi puolestaan on pelannut omaa rooliaan varmasti. Parhaimmillaan Tatu on varmistavana hyökkääjänä, jolloin hän pystyy karvaustilanteessa lukemaan peliä ja etenkin keskialueen kaartelussa hidastamaan ja ohjaamaan vastustajien hyökkääjiä vähemmän vaarallisille alueille. Joukkueen toinen kahden suunnan hyökkääjä, Wane Ubani, on ollut aavistuksen ailahtelevainen otteissaan. Ennen ottelua Alpo saakin aina pohtia, kumpi Wane tulee tänään pelaamaan, ajelehtija vai ”koko paketti”. Muutamat maalit ovat kuitenkin olleet kauniita ja antavat lupauksia tulevasta. Joukkueen ainoa todellinen voimahyökkääjä on Anssi Gustafsson. Mies on osoittanut vahvuutensa hyökkäyspäässä, mutta näyttää olevan tunnollinen myös puolustavassa roolissa. Sentterit ovat olleet erinomaisia hyökkäyspäässä. Heikko puolustuspelaaminen kuitenkin laskee arvosanaa heidänkin kohdalla. Teemu ja Ossi ovat olleet dominoivia pallollisessa pelissä. Ossin syötöt ovat olleet totutun tarkkoja ja myös maaliverkot ovat pullistelleet. Teemu on päässyt paljon väläyttelemään ”rakettiaan”. Antti Niemelä on senttereistä tunnollisin puolustuspelaamisessa. Hän on osoittanut pelinlukutaidon olevan tallella. Puolustava rooli syö kuitenkin miehen tehoja. Allu Degerman on yhä liukas. Edes vuodet eivät näy ”Great Onessa” ollenkaan. Valmennusjohto luottaa kokeneen jyrän valmistautumiseen ja on antanut hänelle lepovuoron rasittavimmista matkoista. Allu on onnistunut harjoituspeleissä erinomaisesti omimmalla alueella eli viimeistelyssä, puolustusintoa kuitenkin vielä kaivataan. Janne Ahvenaisen panosta odotetaan vielä mutta hänen odotetaan tuovan ryhtiä ja liikettä hyökkäyspäähän kunhan pääse eroon loukkaantumis- ja sairastelukierteestään.

Toppahousut.com kiittää!